minorv8

Yks mikä voi liittyä tohon kuumuuteen ja käynnistysvaikeuksiin on a) laiha seos, b) sytkä persiillään tai c) molemmat yhdessä. Ei se Dellorto ole välttämättä mikään autuus, itse olen ahdinvehkeen kanssa testannut molemmat ja nyt olen laittanut SU:n takaisin paikalleen. Paineistettuna sen saa helpommin säätöihin kuin sivuimun. Eikä käytännössä tehotkaan vähentyneet. Myönnettävä kyllä on että vaikka SU tuntee lempinimen pässinmuna niin ei siinä kyllä yhtä paljon ole munaa kuin Dellortossa tai Weberissä. ;D ;D ;D

Kelkka tulee edessä koriin kiinni 5/16 UNF pulteilla. Aika usein ne katkeaa sinne kelkan sisään (pultin pää tulee ulos vastamutterista, kerää vuosien paskat niskaansa siellä kynnyskotelon sisällä ja ruostuu kiinni. Vaatii yleensä katkenneen pultin irtiporaamisen. Pituus selviää kun mittaat sen kiinnityskorvakkeen paksuuden ja laitat siihen noin 15-20 mm lisäpituutta. Takana on tavallinen pultti/mutteri yhdistelmä, nekin on 5/16 UNF kierteellä.

Tota noi, eiköhän tuo vituksen taso ole jo tullu kaikille sen verran selväksi että tämän aiheen vois jo katsoa loppuunkäsitellyksi ?

Myin oman 1965 Cooper S:n Norjaan muutama vuosi sitten. Suomesta ei löytynyt ostajaa, vaikka moni kävi katsomassa. Tiliä en tehnyt, sen verran arvokasta lystiä oli auton tekeminen. Myyjä on tyytyväinen edelleen, auto on käytössä ja rahat tietenkin törsätty aikoja sitten (valitettavasti asunnon remppaan... :'() Olen vähän harkinnut oman Clubmanin myyntiä, hintaa tulee olemaan enemmän kuin toi 7000 . Halu olis vielä tehdä yksi auto, mutta 2 tallin auto ja kaksi autoa tallissa rajoittaa lisäprojektin aloittamista.

Pannaan villtren kaipaamaa faktaa: omasta autosta maksoin v. -89 300 markkaa. Auto oli ajokuntoinen ja tonnisella koneella, erittäin hyväkorinen. On edelleen sitä, ei ole montaa kohta tarvinnut fiksata. Valmis atuo oli muistaakseni 20000 markkaa, sisälsi kone ja laatikkorempan, uudet levyjarrut, uudet sisustanpaneelit kun niitä orggisosia vielä sai. Myöhemmin päivitin turbon levyjarrut, laitoin ahtimen (tais maksaa 1150 mk käytettynä englannista), tein istä ja tätä. Valtaosa noista "vanhoista" osista on mennyt muille harrastajille kohtuulliseen hintaan joten osa kuluista on tullut takaisin. Viimeisin kunnostus tehtiin peltipuhtaalle pinnalle, en muista mitä nimimerkki "cabrio" hommasta veloitti mutta hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ei se kuitenkaan ilmainen maalaus ollut. Summasummarum, kyllä mun auto on varamaan tullut 20 vuoden kuluessa maksamaan ehkä vajaa 10 t . Minorista laitoin kulut paperille kun tein ton tekniikkamuutoksen. Hintaa kertyi 42 000 markkaa 2 vuoden aikana ja siinä oli kaikki mahdollinen. Moottori ja sen remppa, vaihteisto, akselisto, jarrut, vanteet ja renkaat, 20 metriä putkea, suojakaasut ja tig-hitsi. Ei halpaa, ei missään nimessä helppo projekti mutta sainpa semmoisen pelin mitä ei toista Suomessa löydy. Jos olisi mahdollisuus niin tekisin saman uusiksi, tosin nyt tiedän mitä kannattaisi tehdä fiksummin. Kuka hyvänsä Minejä rakentanut voi allekirjoittaa ton väitteen että raadon tekeminen maksaa ja paljon. Mun ei tarvi paljoa teettää tallin ulkopuolella mutta silti kustannuksia kertyy. Kylmä tosiasia on että valmiin hyvän auton saa tänä päivänä halvemmalla kuin itse tekemällä. ENTÄ SITTEN ? Jos sun auto on hyvä niin hinta on mun mielestä oikealla tasolla. Tuohon ei voi muuta sanoa kuin sen, että valtaosalle kyseessä on nimenomaan se harrastamisen autuus eikä siinä välttämättä kustannukset eikä ajankäyttö ole etusijalla.

Jarrusatuloissa hoonauksesta ei oikeastaan ole isoa riemua. Niissä tiivistekumi on satulan rungossa olevassa urassa ja riittää kunhan männän pinnat ovat ehjät. Ei siitä hoonauksesta sinänsä ole haittaakaan. Pää- ja työsylinterit on sitten eri asia. Ne ovat Minissä perinteisesti luokkaa halkaisija 0,75" tai pienempi. Eka ongelma tuleekin siinä löytääkö hoonaustyökalun. Noissa toi tiivistys on sylinteripinnan ja huulitiivisteen välillä. Jos sylinterissä on pinnat niin rikki että siellä on pistesyöpymää, ei hoonaus siihen oikein auta. Aika nopea konsti on ottaa puukapula, kääriä siihen vesihiomapaperia (400) ja sillä pyöräyttää pinnat puhtaaksi. Jos pinnoissa näkyy syöpymää niin itse laitan sylinterin roskiin. Hyvät sylinterit voi sitten kunnostaa. Isompia sylintereitä olen hoonannut akkuporakoneella, se on helppo käsitellä, saa sopivan pyörimisnopeuden ja sillä on näppärä tehdä edestakainen hoonausliike. Vanhemman harrastajan (toivottavasti) vakavasti otettava neuvo. Älkää leikkikö vanhojen paskojen kanssa. Uusikaan suosiolla ne jarru- ja kytkinsylinterit. Ne eivät niin kalliita ole, toimivat varmuudella yhden 10-20 vuotta kunhan nesteiden kuntoa seuraa. ne on kuitenkin aika oleellisia autossa kuin autossa.

Ihan uteliaisuudesta on pakko kysyä että paljonko olet autostasi pyytänyt ja missä kaupannut ? Olen melko varma että aika harva ostaja kuitenkaan tällä foorumilla pörrää, tuskin jokainen ostajakandidaatti on tämän foorumin ansiosta jättänyt ostamatta. Jos kerran autosi on niin hyvä kuin annat ymmärtää niin varmasti sille ostaja löytyy kunhan hinta on kohdallaan. En itse omista 90-lukuista autoa, mun kokemukset niistä perustuu siihen mitä niitä olen esim. Euroopassa katsellut. Sen lisäksi olen ollut aktiivisesti mukana euroopan minifoorumeilla ja seurannut mm. ruiskutekniikan soveltamista Miniin. Se ei todellakaan tee minusta sinun kaltaista asiantuntijaa asiassa. Ei tuo ole myöskään Minin etuoikeus, jokainen joka on ostamassa käytettyä autoa (0n se sitten mikä hyvänsä) selvittää mitkä ovat tyypilliset ongelmat. niiden perusteella voi sitten arvioida kannattaako ostaa ja jos vielä on ostamassa niin ainakin tarkistaa ne typillisimmän vikakohdat. Mitä katteihin tulee niin voin ihan surutta laittaa kumpaankin autooni katin. Ne eivät tänä päivänä rajoita pirssin tehoja pätkän vertaa, sehän on itse asiassa vain ympäristöteko.

En tiedä keneen tuo vuodatus kohdistuu eikä edes kiinnosta. Raaka fakta on että vuosien saatossa Minien laatu on heikentynyt eikä 90-luvun pelit todellakaan loista vuosimallivertailussa. Oma lisänsä tuohon yhtälöön on just toi ruiskutekniikka. Minihän sai vähän jatkoaikaa kun tehdas korvas kaasarin ruiskulla. Se miten onnistunut ja varma laitos ruiskutekniikka on on ihan tuurista kiinni. Lucasin värkkäämät ruiskut ovat esim. tuolla Rover V8 puolella vähän huonossa maineessa, ikää alkaa jo olla ja vikariski kasvaa. Teknisesti mini on koko lailla sama paska on se sitten miltä vuosikymmeneltä hyvänsä. Samat alustan värkit, samat mätäkohdat kopassa jne. Ei se kuppa katso minkä vuosimallin kopasta on kyse. Pelti vain tuppaa olemaan ohkaisempaa nykypeleissä, tuontipeleissä ei välttämättä ole ruostesuojausta ollenkaan ja suolaa käytetään myös keski-Euroopassa. Yksi syy mikä voi rajoittaa ostohalukkuutta on tuo ruiskutekniikka. Mistä Suomesta löytyy paja joka osaa jäljittää viat ? Mitä sitten tuohon virittämiseen tulee niin hyvin tehty Minin kone maksaa aivan yhtä paljon on se sitten viilattu tai vakio. Mä tein 89-90 talvella Clubmanin tyyliin kaikki alustan osat uusiksi, uudet jarrut, koneeseen peruskunnostus, maalaus, sisústus jne. Ajoin sillä vuoteen 2005 jolloin se pistettiin palasiksi, maalattiin uudelleen ja paranneltiin sieltä täältä. Tolla välillä ei paljoa tarvinnut kajota muuhun kuin kulutusosiin. Tekniikka vaihtui moneen otteeseen, viimeiset 50+ tuhatta ahdettuna. Koneessa ei ole mitään eksotiikkaa, vakio kampura ja veivit, vakio loota jne. Ainoa oikeastaan kalliimpi osa on ollut Omegan mäntäsarja. Tehoa kilon paineilla yli 140 ja erittäin miellyttävä matka-ajossa. Ei todellakaan ole ikävä vaparikonetta. Kaasarina on ollut sekä SU että Dellorto, molemmat saatu toimimaan halutulla lailla. Kylmä tosiasia on että mini on helvetin pieni lelu, samalla rahalla saa ihan oikeita autoja jotka ovat ajossa yhtä hauskoja. Toi reilu 20 vuoden Mini-kokemuksella. Mulla on toisena leluna vielä vanhempi Morris Minor, joka on ihan yhtä brutaali verrattuna nykyautoihin. Meluisa, jäykkä alusta, surkea lämppäri, tuuli suhisee jne. Mutta tekniikkapuoli kompensoi noita aika pitkälle. Monelle (esim. minä) tekniikka ja virittäminen on ajava voima, halu oppia jotain uutta ja saada joku uusi jippo toimimaan. Ei sillä tarvi ajaa täpöjä maantiellä. En ole koskaan kokeillut mitä esim. Clubman tai Minor kulkee huippuja. Mini vois mennä joku 200 km/h, Minor tolla tekniikalla ehkä 225 km/h. Molempia on testattu radalla ja molemmat menee kuin juna tuolla 170 km/h nopeuksissa. Mitä tuohon uuden tekniikan oppimiseen tulee niin Miniin ei ole isoilla tehoilla tehty vielä yhtäkään toimivaa ruiskua esim. ahdinmoottoreihin, olen odottanut rauhassa että toimiva resepti löytyisi. Minoriin laittaisin mielelläni ruiskun mutta luvanvaraisen muutoksen vuoksi sitä ei saa laittaa (syy: AKE) Käytetyn värkin myynti on aina vaikeaa, aina ostaja ja myyjä eivät kohtaa toisiaan. Mun mielestä toi sun vuodatus on kuitenkin aiheeton, en ole itse ainakaan huomannut että kukaan olisi kohdistanut 90-lukuisten pelien kritiikkiä juuri SINUN autoosi.

Timppa hei, kai sää nyt tietäisisit ettei turuus oo viel ilmastointtii majataloiss... (sori Jani, oli taas ihan pakko... ;D)

ellei mitään ihmeempiä satu niin olen kanssa tulossa.

Vai liikaa juotavaa... ;) ;D ;D ;D

Miniworld 3/1992 - 2001 lehdet kansioissa. Yhteensä 9 kansiota + muutama irrallinen lehti siihen päälle. Myydään koko läjä innokkaalle ministille, hinta 90 . En myy yksittäin. Lehdet Helsingissä. Jukka 0400-434980

...Jos osa on korjattavissa niin se kannattaa korjata... Itse olen paljon korjannut ja kunnostanut mutta nykypäivänä hyvät aihiot alkavat olla jo hakusassa. Moni osa on ollut jo pakko ostaa uutena kun ei yksinkertaisesti ole joko hyvää aihiota tai sitten uusia varaosia.

Aika fakiiri museotarkastaja on jos hoksaa että tanko on vaihdettu.

MK1 mallien hammastankoja on ollut pakko elvyttää koska niitä ei enää saa uusia. Osienkin saanti on vähän sitä sun tätä. Raidetankojen vaihto ei yleensä ole ongelma, muistaakseni ton lukkoholkin pystyy uusiokäyttämään. Se ei välttämättä ole paras ratkaisu, aina kannattaisi lukitussysteemit uusia. Hammastangoissa on muitakin ongelmia, esim. rungon apparin puoleisessa päässä oleva hela, hammastangon ja pinionin hammastus, hammastanko kuluu "selkäpuolelta" jne. Uusi Mk2 -> hammastanko maksaa kait reilu 100 euroa nykypäivänä, se on sitten tapauskohtaista kannattaako korjata vanhaa.

MG metrossa oli korkeampaa puristusta, isompaa venaa ja tais nokkakin olla pirtsakampi kuin vakio metrossa. Ei kaikki Metron koneet todellakaan ole sitä 72 heppaa. Pelkästään kannen plaanauksella ei vielä saa tolkkua paljonko puristussuhde on. Se kannattaa kuitenkin selvitää mittaamalla ja laskemalla.

Aloitetaan siitä sumarista. Onko sen maadoitus takapaksissa kunnossa ? Jos kerta ronkit sieltäpuskuria yms niin tuo kannattaa tarkistaa. Sähkökaavion mukaan ennen katkaisijaa on linjasulake sinisessä piuhassa, joka tulee valonvaihtajan (viiksen) johdoista. Missä se fyysisesti sijaitsee niin onkin sitten eri juttu. Valokatkaisija onkin sitten mielenkiintoinen juttu. Se saa virtansa suoraan solenoidilta (ruskea johto). Mittaa että siihen tulee 12V. Jos ei tule niin tarkista että johdot on solenoidilla kunnossa. Ton sähkökaavion mukaan on parikin vaihtoehtoa miten noi valojen sähköt menee. Joko sulakerasian 4. sulake (7-8) syöttää virtaa kaikille parkeille/takavaloille / mittaristolle tai sitten sen rinnalla on linjasulake joka syöttää osalle valoista virtaa. Edelleen ajovaloille on osassa autoista vaihtorele lyhyille/pitkille, osassa ei ole relettä ollenkaan.

Aika mahdoton on sanoa jos ne eivät ole tehtaalla asennettuja. Mistä pirusta sitä tietää mistä näppärä sähkömies on virrat vetänyt ? Ei muuta kuin yleismittari kouraan ja mittaamaan tuleeko katkaisijalle virtaa. Jos ei tule niin seuraat niitä katkaisijalta lähteviä karvoja niin kauan että tulee sulake vastaan. Yleensä noissa kotikutoisissa tsydeemeissä ei kovin paljoa ole hienosteltu, virta on usein haettu jollain ryöstäjällä, hyvällä tuurilla saattaa olla jopa irrallinen linjasulake piuhassa. Mpi Minin sulakerasiassa on takasumareille oma sulake mutta se ei passaa sun tapaukseen.

Taisit just vastata omaan kysymykseesi. Jos se sumari ei ole alkuperäinen niin miten voisi sähköistä tai sulakkeesta olla mitään hajua ?

Tämmöiset olen joskus löytänyt: vanha malli 0 ohm (tyhjä) - 90 ohm (täysi) uusi malli 230 ohm (tyhjä) - 30 ohm (täysi) uudelle on myös löytynyt arvot 260 ohm (tyhjä) - 20 ohm (täysi) Mailerista ei ole mitään hajua.

Minispares oli "out of stock", Minisportin sivuilla oli. Sparesilla oli korvaavaa tiivistettä. http://www.minisport.com/acatalog/info_24A88.html

On ainakin Minisparesin sivuilla. Kysy Minitronista.

Turbon jakaja on ihan normaali alipaine/keskipakojakaja. Hyvin konservatiivinen ennakkokäyrä ja siihen maltillinen alipainesäätö. Ei löydy mitään ylipainemyöhästystä.

Voihan olla että seoksetkin ovat hiukka laihalla ja se nakuttaa sen takia. Hurjimmat viritelmät jenkkivehkeissä on kiinteällä ennakolla. Voithan sä kokeilla samaa vetämällä vanhan jakajan lukkoon ja testaamalla eri ennakoita. Siitä ainakin saa selville mitä sietää. Ahdetuissa peleissä sytkäpuoli pitää olla kunnossa. Sylinterissä on sen verran kovat paineet että heikolla sytkällä saattaa kipuna sammua. Ensiapua voi antaa pienentämällä kärkiväliä mutta se on ensiapua. Kärjetön sytkä ja kunnon puoli peliin. Minin omat kärjettömät ovat riittäneet hyvin briteillä. Putkisto sais olla isompaa ränniä, mulla on 2" putkisto riittänyt sinne 140+ hp kantturoille, en ole kokenut että pitäis olla isompaa. Britit ovat pistäneet 2,5" rööriä. Toi jakajan 15 astetta hämää vähän. Onko se jakajassa vai kampuralla? Muista että jos sulla on 10 asteen limput jakajassa niin keskipakoennakkoa on kampuralla 20 astetta. Jos sun kokonaisennakot ovat olleet 15 astetta niin ei varmaan vedä kovin häävisesti.

siltähän se kuulostaa :) Mulla tais olla omassani semmoinen rukattu jakaja jossa oli 20 astetta keskipakoennakkoa, perusennakoita joku 8 eli täydet ennakot 28. Toi siis välijäähdyttimen kanssa, ilman ei välttämättä siedä noitakaan. Jajajan jouset oli ping ping menetelmällä arvotut mutta ennen pitkää siitä tuli aika hyvä. Jakajassa oli myös alipainesäätö niin kuin tehtaan peleissäkin, auttaa paljon alakierrosten ajettavuteen.